Pitkästä aikaa suuntasimme talvilomareissulle Lappiin. Olemme käyneet Lapissa viimeksi ennen lasten syntymää, joten muutama vuosi tässä on päässyt vierähtämään. Tänä vuonna oli kuitenkin hyvä syy lähteä. Portugalilaiset ystävämme ovat kenties viimeistä talvea Suomessa ja he eivät olleet vielä Lapissa käyneet. Seuraksi oli kiva lähteä ja toisaalta olihan siellä itsellekin paljon nähtävää, kun edellisestä kerrasta oli kerran jo aikaa.
Emme pystyneet töistä järjestämään koko viikkoa vapaata, joten päädyimme viettämään pitkän viikonlopun Ylläksellä helmikuun alussa. Menimme Lappiin yöjunalla (aivan loistava vaihtoehto pitkälle ajamiselle) ja lapsille seikkailua oli jo junamatka. Kolariin saavuimme torstaina aamupäivällä ja siitä sitten ajelimme Ylläkselle Äkäslompoloon laittamaan mökin lämpiämään. Torstaina aika kului melko pitkälti ihmetellessä ja alueeseen tutustuessa. Suurempia aktiviteetteja ei ehditty tehdä, mutta ulkoiltua tuli ja myös kartoitettua erilaiset aktiviteetit ja niiden tapahtumapaikat. Illalla Nokkela alkoi hieman tuntua lämpöiseltä ja kuumettahan neidille sitten nousi. Viikko siskon jälkeen oli sitten seuraava vuorostaan kipeänä.
Koska porukasta yksi oli kipeänä, kaikkea tehtiin vähän vuoroissa, koska aina jonkun piti jäädä toipilaan kanssa mökille. Tässä tosin meitä avitti myös säätila, koska perjantaina pakkasta oli 18 astetta ja toinen autoista ei inahtanutkaan. Niinpä päädyin aamupäiväksi kuskiksi kuljettamaan meidän autolla sekä suksia, ihmisiä että ahkiota mökiltä kaupalle ja takaisin. Murtomaasukset vuokrattiin ulkomaan vahvistuksille ja ahkio oli vähän molempien käyttöön, kun pienimmät eivät kuitenkaan vielä pitkiä matkoja itse suksilla jaksa kulkea. Vähän käytiin suksia kokeilemassakin, mutta pitkälle ei lähdetty, kun pääasiassa harjoiteltiin ahkion vetämistä, suksien hallintaa ja "kävelyä" ihan lähitiellä. Käytännössä emme löytäneet latu-uran päätä ja sen löydettyämme kello oli jo sen verran, että lapsille piti saada ruokaa masuun.
Lauantaiaamun starttasin ystäväperheen isän kanssa hiihtolenkillä. Katsoimme kartasta kuuden kilometrin lenkin ja lähdimme termospullomehun kanssa matkaan. Hiihto oli enemmän maisemahiihtoa ja ulkoilmasta nautiskelua kuin kelloa vastaan ladulla rimpuilua. Yöllä oli satanut lunta ja lähtiessämme matkaan ei latuja oltu vielä ehditty kunnostaa. Käytännössä minä menin edeltä ja tein uraa, kun ensikertalainen sai hiihdellä rauhassa valmiiksi avatulla ladulla. Muutamia kaatumisiakin nähtiin, mutta mitään ei onneksi sattunut. Onnea oli myös mukaan pakattu retkieväs, koska yksikään kahvila ei ollut lauantaina aamusta auki. Kahviloiden aukiolot olivat su-pe yleisimmin, joten lauantaihiihtelijällä oli syytä olla hyvin varustautunut. Maisemat olivat hienot ja ilokseen sitä ladulla kyllä hiihteli.
 |
| Puro ei näytä olevan jäässä talvellakaan. |
 |
| Taivas punersi ja sähkölinjan alla näki kauas. |
 |
| Navettakahvila, joka oli kyllä kiinni... |
Aamupäivä oli äidin hiihtoreissu, niin iltapäivälle oli sovittu sitten isän, ystäväperheen äidin ja isojen tyttöjen hiihtovuoro. Lähellä mökkiämme on kotieläinpiha, jolle on 1,5 kilometrin matka latua pitkin. Se sopi hyvin tyttöjen päivämatkaksi, etenkin kun välillä saisi levähtää eläimiä katsellen. Tämä reissu alkoikin sitten mielenkiintoisissa merkeissä, kun tytöt porhalsivat reilusti edellä hiihtäen ja isi yritti opastaen tulla ensikertalaisen kanssa perästä. Tasaisella maalla tarvittiin vain yksi reippaampi tasatyöntö, jonka seurauksena sukset lähtivät alta ja kädellä toki maahan tuki sinne tupsahtaessa. Rannehan siinä sitten meni. Isi jatkoi lopulta tyttöjen kanssa eläinpihalle ja ranteensa kipeyttänyt takaisin mökkiin pienempien lasten seuraksi. Hetki rannetta yritettiin elvyttää teippauksella, kylmähoidolla ja särkylääkkeillä. Kun nämä eivät oikein ottaneet helpottaakseen oli potilas ylipuhuttavissa lääkärin vastaanotolle parin kilometrin päähän "ihan vain varmuuden vuoksi". Minä jäin kuumeesta toipuneen Nokkelan ja parivuotiaan portugalilaispojan kanssa mökkiin. Onneksi poika on käynyt englanninkielistä päiväkotia, niin oli sentään joku kieli, millä kommunikoida. Aika meni kuitenkin hienosti ja kaikkea ehdittiin touhuta. Isi palasi tyttöjen kanssa ja ranteen tarkastus edelleen kesti. No, selvisihän se keston syykin sitten hetken päästä. Ranteen toisessa luussa oli kolme murtumaa ja toinen luu oli pois paikaltaan. Olivat klinikalla todenneet, että onneksi ei ollut sesonkiaika, koska silloin potilasta kohden on aikaa vain kolme varttia, kun nyt reissuun vierähti 2 ja puoli tuntia. Isi ja Vekkuli kävivät laskettelemassa iltamäessä hetken aikaa vielä kaiken lisäksi. Koska Nokkelalla oli ollut jo kuumeeton päivä ja muuten päivä oli sisältänyt paljon äksöniä, emme jääneet mökille laittamaan ruokaa vaan päädyimme lähtemään ulos syömään. Suuntasime Snow Villageen Launioon. Paikka oli hieno ja etenkin valaistukset ansaitsevat kiitokset!
 |
| Päärakennusta parkkipaikalta päin |
 |
| Lumihotellin kappelista |
 |
| Mahtava jääilves |
 |
| Seinillä uiskenteli mm. kilpikonnia |
 |
| Tämä oli erittäin hieno toteutus. Tähän on saatu vangittua paljon oikean puun elämää. |
 |
| Esimerkki valoilla leikittelyistä |
Sunnuntaina meidän perhe suuntasikin koko kokoonpanolla mäkeen. Vekkuli laskettelee jo aivan itse, mutta Nokkelalla oli vielä valjaat käytössä. Kääntymisissä tarvitaan vielä vähän apua ja toisaalta jalkavoimat evät ihan riitä riittävään jarruttamiseen isoissa mäissä. Valjaat kuitenkin mahdollistivat, että pääsimme koko perheellä nauttimaan laskettelusta. Edellisinä päivinä rinteen huipulle ei kulkenut minkäänlaista hissiä, mutta sunnuntaina ankkurit olivat avoinna. Päädyimmekin sitten hissillä kovaa tuulta uhmaten Kammissa käymään. Joskin hissistä poistuttaessa meinasi epäusko iskeä, kun tuuli oli aivan älyttömän kova. Sisälle kuitenkin päästiin ja saatiin vallattua itsellemme takaneduspaikat. Lämmittelyn jälkeen suuntasimmekin sitten alas. Joskin isin mielestä lyhyt musta rinne onnistuisi keneltä vain ja sitten pääsisi laskemaan sitä rinnettä, mitä enemmän oltiin samana päivänä laskettu. Eipä tainnut isi tietää, että tuo "lyhyt musta rinne" oli Ylläksen jyrkin rinne, maailman cup. Kyllähän se isi Nokkelan ja valjaiden kanssa alas pääsi ihan hienosti, hitaasti ja varmasti tosin. Vekkulin kanssa olikin haasteellisempaa, kun neidin piti itse kääntyä ja laskea. Jonkun matkaa laskettiin, mutta sitten alkoi hirvittää. Hetki mentiin siten, että laskettiin reunasta reunaan ja etenemä oli pieni, kun käännöksen jälkeen ajettiin melkein suoraan toiseen reunaan. Tämän jälkeen edettiin hetki siten, että edelleen laskettiin reunasta reunaan, mutta äiti käänsi neidin aina reunassa. Sitten tultiin heti sivuttain luisutellen, vaikka Vekkuli ei omien sanojensa mukaan tätä tyyliä osannutkaan (eikä sitä sen vuoksi olisi voinut käyttää). Välillä istuttiin ja tuumailtiin ja välillä taas jatkettiin. Suksien poisottaminen oli myös yksi vaihtoehto, mutta kun "laskettelurinteessä lasketellaan eikä kävellä" ja "ei täällä ole tarkoitus laskea pyllymäkeä vaan lasketella" ja "haalari kuluu puhki, jos täällä laskee pyllymäkeä" ja "tuo setäkin laski tästä suoraan alas". Sukset otettiin kuitenkin pitkällisten neuvottelujen jälkeen pois jalasta ja neiti tuli pätkän peppumäkeä alas. Äiti lasketteli sitten perässä seuraten sukset kainalossa siksakkia. Viimein tuli peppumäkeenkin stoppi ja sukset piti saada takaisin jalkaan. Tämän jälkeen tultiin sivuttain luisutellen, kunnes moottorikelkka noukki meidät hetkeksi kyytiin. Saatiin kyyti jyrkän rinteen alaosaan, mistä sitten lasketeltiin se tuttu mäki alas asti kaakaoille. Taidetaan tietää, kuka seuraavat rinnevalinnat meidän perheessä tekee...
 |
| Varpaiden lämmitys takan ääressä |
 |
| Metso vartioi Kammin takkaa. |
Seuraavana päivänä koittikin sitten jo kotiin lähtö. Tavarat pakattiin autoihin ja lähdettiin ajamaan kohti kotia. Aamulla poikettiin vielä katsomaan Äkäslompolossa olevia poroja (ns. vapaita poroja ei nähty kertaakaan). Rovaniemellä pysähdyttiin lounaalle. Kemiin päätettiin tehdä ex-tempore vierailu. Kävimme tutustumassa lumilinnaan. Valotaidetta ei täältä löytynyt samalla tavalla kuin Launiosta, mutta hienoja lumiveistoksia ja lasten rengaslaskupaikka löytyi. Lapset olivat tohkeissaan päästessään laskemaan mäkeä isoilla renkailla pitkän istumisen lomassa.
 |
| Äkäslompolon poroja |
 |
| Kaunis purjelaiva |
 |
| Änkkärit |
 |
| Lumitakan ääressä (ei lämmittänyt kyllä yhtään, paitsi mielikuvituksessa) |
Kemin jälkeen pysähdyimmekin sitten enää kerran Jyväskylän yläpuolella, josta sitten ajoimme suoraan kotiin. Kotona olimme noin yhden aikaan yöllä, josta sitten seuraavana aamuna pääsikin hyvin levänneenä virkein mielin töihin ja päiväkotiin. Lappiin tulee mentyä tosin varmaan uudestaankin. Etenkin tytöt ovat kyselleet Lappiin menoa ja ilmoittaneet, että "sitten ensi talvena mennää Lappiin ja..."
