Tammikuun toisella viikolla kävimme loskasäiden innoittamina läheisessä liikuntakeskus Hipassa. Koska pulkkamäkeen ei ollut tarpeeksi lunta ja luisteluun ei ollut jäätä, oli virkistävää touhuta jotain ihan muuta. Paikkana Hippa on mukavan lähellä ja tarjoaa vapaahipan muodossa vähän erilaista aktiviteettia kuin kotipiha. Suurin osa ajasta vierähti hippasalissa, kun trapetsin alta löytyi trampoliini, jolla oli pitkästä aikaa kiva pomppia. Lisäksi se trapetsi itsessään oli meidän tyttöjen mieleen. Vekkuli tykkäsi keinua yläilmoissa, kun Nokkela puolestaan keskittyi trapetsitemppuiluun. Lisäksi löytyi kiipeilyseinä ja temppusali, joissa käytiin myös tutustumassa. Reilu tunti vierähti aika nopsaan ja tytöt tykkäsivät kovasti, joten tänne tullaan varmasti toistekin.
 |
| Vekkuli keinuu |
 |
| Nokkela temppuilee |
Sukulaisille järjestettiin tammikuun lopussa tyttöjen yhteiset synttärit. Paikalle tulivat mummit, kummit ja tuttavaperheet. Tupa oli täynnä säpinää, mutta siitäkin huolimatta hauskaa oli. Tällä kertaa kakku sai hahmon isin ideasta ja toteutuskin onnistui yllättävän hyvin. Vekkuli halusi ehdottomasti tehdä kakun ympärille sokerimassasta vielä hahmoja. Katsokaa tarkasti, niin löydätte kaikilta hahmoilta sekä silmän että navan!
 |
| Valloittava Minioni |
Talvi on ollut varsin erikoinen ja lumesta ei ole päässyt tulemaan maanvaivaa, päinvastoin. Moni juttu on melkein jäänyt tekemättä, kun lunta ei ole riittävästi. Synttäreiden jälkeen alkoi pakkaset ja kun ne hieman hellittivät eli ulkoilu oli mahdollista suuntasimme Vekkulin kanssa läheiselle kentälle. Hyvin pysyi luistimien kera pystyssä. Jää oli kuulemma kyllä vähän liian liukas... Kovan pakkasen jälkeen vaan se jää on kaikkea muuta kuin liukas, kun kitka on jokseenkin kohdillaan. Tätä tosin en niin kovasti alkanut kentän laidalla huutelemaan...
 |
| Hienosti menee ja pystyssä pysytään! |
Viikko synttäreiden jälkeen suunnattiin mummolaan, jonne käytännössä kaikki sisarukset puolisoineen saapui paikalle. Lauantaina laskettiin mäkeä ja puuhailtiin pihalla. Sisällä mielenkiinnon vei puoleensa Jekku, joka yllätti näyttämällä tyttöjen hereillä ollessa itsensä kokonaisuudessaan pelkän vilahduksen sijaan. Nokkela on tosin sille vielä hieman liian arveluttava, mutta Vekkuli osasi kisua jo hienosti leikittää. Sunnuntaina lähdettiinkin sitten ulkoillessa jäljittämään vaaria. Jäljet johtivat jonnekin pihasta, mutta minne? No, arvata saattaa, että jäljet johtivat jäälle reikien viereen. Tyttöjen ollessa reiän vieressä ei jostain syystä kala käynyt pyydykseen (kumma juttu) ja vähän aikaa seurattuamme "kolailimmekin" jaloille tytöille luistelukentän, missä hienosti sai kengillä luisteltua. Se oli hauskaa kiitämistä se. Kenttä laajeni vähän kerrassaan ja lopulta näytti mustekalalta. Kun tuli aika lähteä takaisin päin, niin vaari nappasi hauen pilkillä ja siinä sitä riittikin hetkeksi miettimistä. Mummulle oli kertomista monesta jutusta, kun jaksettiin kävellä takaisin mummolaan.
 |
| Kukkuu! Onko ketään kotona? |
Viikko sitten päätettiin (ja Vekkuli oli jo pidempään halunnut) lähteä kokeilemaan hiihtämistä. Netistä tarkistettiin latukartasta ladun kunto ja todettiin, että ihan kotipihan vierestä ei latua tällä hetkellä löydy. Pienen matkan päästä kuitenkin (Vekkulin vanhan hoitopaikan läheltä) löytyi suora ja tyydyttävässä kunnossa oleva latu, johon lähdimme rohkeasti sivakoimaan. Vekkuli menikin jo oikein sujuvasti ja harjoitteli jo ylämäkinousuakin. Nokkela puolestaan kyllästyi varsin nopsaan, vaikka suoralla ilman sauvoja menikin vauhdikkaasti. Kotona kyllä selvisi syykin jähmeään menoon. Päälle sattui pakkaskelin haalarit, jotka eivät hylji vettä, eli peppu oli sitten kaikkia vaatekerroksia myöten märkä... Nämä haalarit jäävät seuraavalla suojasäällä suosiolla naulakkoon.
 |
| Vekkuli menee jo kaukana edessä ja harjoittelee isin kanssa mäkinousua. Nokkelakin sivakoi ihan tyylillä ilman sauvoja (niistä oli enemmän haittaa kuin hyötyä). |
Vekkuli aloitti tammikuun alussa ensimmäisen oman harrastuksensa. Joka maanantai-ilta päikän jälkeen suuntaamme päikän alakertaan balettiin. Jos töistä päästään ajoissa, käydään kotona syömässä ennen balettia. Jos töissä taas menee pitkään, vaihdetaan vaatteet ja syödään pikaisesti eväitä ennen baletin alkua. Alkuaika on kuitenkin jo 17.15, joten käytännössä pääsee päikästä suoraankin balettiin. Tämä on ollut Vekkulille mieleinen harrastus ja maanantaiaamuisin lähdöt onnistuu yleensä erittäin hyvin, kun voi todeta, että ei sitä sitten balettiinkaan illalla jaksa, jos ei aamulla päikkään. Jos on liian väsynyt, niin silloin ei voi harrastaa, ettei satu vahinkoja. Keväällä on sitten näytös, jota kovasti jo nyt odotetaan. Tämän lisäksi on dvd-valikoimiin löytynyt Anniina Balleriina, joka tuntuu kovasti antavan vaikutteita menoon. Vekkuli totesikin jo ensimmäisen balettitunnin jälkeen, että hänestä tulee tähtitanssija, jolla on pääosa näytöksessä. Tavoitteellinen neiti harrastuksensa suhteen siis. :D
Viime maanantaina, kun Vekkuli oli baletissa, me jäimme Nokkelan kanssa pihaan puuhailemaan. Edellisenä päivänä oli satanut vähän vettä tuon pienen lumikerroksen päälle, joten se oli oivallista lumiukkotavaraa. Pyörittelimme yhdessä palloja ja etsimme rekvisiittaa. Reunimmainen lumilapsi on kokonaisuudessaan Nokkelan tekemä, jokaista palloa myöten. Lumilapsen ja -äidin seuraksi piti ensin tehdä yksi lumikissa. Mutta koska lumijekku tarvitsee kaverikseen lumimintun, niin kissoja piti tehdä toinenkin. Vaikka tekohetkestä on jo viikko ja keli on ollut enemmän ja vähemmän plussalla, seisovat ukot vielä tuolla pihalla. Mitään suurempia vaurioita ne eivät ole kokeneet, kissoilta on tainnut häntä pudota, mutta kyllä silti vielä kissoilta näyttävät...
 |
| Koko komeus |
 |
| Kissat on komeat |
 |
| Nokkelan lumilapsi katsoo kissoihin päin, kun kaikki muut hahmot katsovat taloa kohti. |
Tälle viikolle osui myös ystävänpäivä. Koska isi oli menossa torstai-iltana, päätimme tyttöjen kanssa käyttää ajan hyödyksi ja leipoa pullia. Kinuskikissan
ohjeella syntyi pari lautasellista herkullisia sydänpullia. Näitä olisi kyllä tullut vähän enemmänkin, mutta taikina hupeni vaativien laatutarkastusten myötä jonkun verran.
 |
| Ystävänpäivän kunniaksi sydänpullia |
Varsinaisena ystävänpäivänä päikässä vietettiin nallejuhlia nallejen kera ja niin uskomattomalta kuin se kuulostaa, niin meiltä löytyi vain kaksi nallea ja kaksi nalleaiheista kirjaa (joista toinen oli pienille tarkoitettu Uppo-nallen kuvakirja). Muita eläinhahmoja ja -kirjoja olisi löytynyt vaikka kuinka paljon, mutta nalleista tai karhuista ei juuri mitään. Onneksi kuitenkin löytyi Lontoosta tuotu poliisinalle ja Chicagosta tuotu pieni maskotti. Nallet pääsivät siis oikein tanssimaan juhliin. Kannatti matkustaa näinkin kauas! Tytöt saivat myös hienot kynsilakat koristeiden kera ja pojat olivat kuulemma saaneet sitten pääkallotatuointeja.
Tänään käytiin sitten Asta-messuilla pyörähtämässä. Vekkuli halusi ehdottomasti jäädä leikkipaikkaan (lapsiparkki), mutta Nokkela puolestaan halusi ehdottomasti messuille. Muutamalta kojulta saatiin karkkia ja ihmetyksekseni niitä puristettiin kädessä lujaa ja hartaasti eikä pistetty saman tien suuhun. Ne oli kuulemma tarkoitettu syötäväksi kotona ruoan jälkeen.(Ja äiti hymyili tyytyväisenä vieressä). Messuista ei tullut kauhukokemusta, ilmeisesti messuilla oli Nokkelallekin paljon nähtävää ja olihan ilmapallot ihan must juttuja, etenkin kun ne saatiin Viking Linen kissalta.
 |
| Turvavyö ensin kiinni |
 |
| Ja taas, ensin turvavyö |
 |
| Sitten käynnistetään |
 |
| Säädetään vähän täältä samalla |
Näiden kuvien jälkeen ei tarvitse miettiä, mikä osasto Nokkelan mielestä oli paras. "Vihreälle" osastolle palattiin useampaan otteeseen, koska tietysti ihan kaikkia koneita piti ehtiä ajaa. Oli ihan tyhmää, kun toisessa hallissa ei ollut yhtään konetta mitä olisi voinut ajaa. Näiden vihreiden koneiden lisäksi Nokkela kunnostautui yhden keskuspölynimurikauppiaan ständillä. Neiti imuroi suvereenisti osaston lattiaa ja vaihteli tehoja pienestä isolle ja toiseen suuntaan. Olisi suuttimenkin halunnut vaihtaa, mutta ei onneksi saanut sitä letkusta irti. Äidin piti sitten yrittää viihdyttää hetki myyjää, että neiti sai imuroida vähän aikaa. :) Ja mikäs sen parempaa kun sai imuroida ihan oikealla vempeleellä. ilman, että piti varoa mitään pöytiä tai tuoleja. Kotiin synttärilahjaksi saatu leikki-imuri on ollut kovassa käytössä jo ennen messuja...
