Isänpäivän ohjelmaa

Torstaina tuotiinpäikystä kotiin paketti, jota pideltiin kovin hellästi ja sille supateltiin juttuja. "Salaisuus" sanaa käytettiin kuiskaten ja paketti sitten kiireesti vietiin jemmaan kotiin päästyä, ettei isi vain avaa liian aikaisin. Joka aamu tämän jälkeen muistettiin kysyä, onko tänään jo se isänpäivä. Tänä aamuna riemu oli sanoinkuvaamaton, kun paljastui, että tänään todella ON se päivä. Tänään sai kiikuttaa isille paketin ja se tehtiinkin rehvakkaasti sytyttämällä valot makkariin ja mekastamalla oikein kunnolla, että isi varmasti hoksaa, että tänään on isänpäivä.

Paketista paljastui musta kassi, johon Vekkuli oli toiselle puolelle piirtänyt isistä kuvan ja toisella puolella komeili Nokkelan kädenjäljet. Siitä tulee kuulemma hyvä kauppakassi Vekkulin mielestä. Lisäksi paketissa oli paperi, johon päikyssä oli kyselty Vekkulilta asioita isistä.

Mitä isä osaa?
V: Osaa ostaa karkkia
Mitä isä tekee sinun kanssasi?
V: Leikkii, me mennää Hannulaan
Minkä näköinen iso on?
V: Valkonen (ehkä joskus sunnuntaiaamuna, ei ehkä muuten :) )
Missä isä on hyvä?
V: Lapioimisessa
Mikä isässä on parasta?
V: Siks se on kiva kun se tykkää musta (ihana!)

Tuo paperinpalanen sai varmasti monessa perheessä suut hymyyn. On mahtanut päikyn tädeilläkin olla hauskaa, kun ovat lasten ajatuksia paperille kirjanneet.

Tänään kävimme myös vihdosta viimein (kolmas kerta toden sanoo) Vekkulin kerhokamun luona kylässä. Nokkela jäi isin kanssa kotiin, koska oli perjantaina kovassa kuumeessa ja eilenkin vielä vähän lämpöili. Tänään meno oli kyllä sitten sitäkin vauhdikkaampaa. Iltapäivä vierähti vauhdilla neitien leikkiessä, juostessa, pomppiessa ja nauraessa. Taisi olla kova reissu, koska Vekkuli vaikutti olevan aivan puhki kun päästiin kotiin. Ravitsevan iltaruoan jälkeen kävimme kuitenkin vielä papan luona pikaisesti. Isänpäivä oli siis tapahtumaa täynnä ja toivottavasti se isäkin sai siitä osansa. :)

Viikon ensilumi

Viime viikonloppu saatiin viettää ihanassa lumisessa maisemassa, kun maa oli valkoinen ja lunta riitti jopa mäenlaskuun asti. Hauskaa, kuinka pieni määrä lunta riittää siihen, että mäkeä voi laskea. Vekkulihan haki liukurit varastosta välittömästi ulos päästyään ja Nokkelakin oppi vähän jo liukurilla laskemaan. Hän älysi myös pitää jalat ylhäällä ja nojata taaksepäin. Siitä se lähtee! Viikon tätä lumi-iloa tällä erää kesti. Keskiviikon maissa maa oli jälleen märkä, mutainen ja musta. Vesisateen yllättäessä käytimme aikaa paljonkin sisätiloissa maalaten, leipoen ja muita kotitouhuja touhuten.

Nokkelan maalaustaidetta.

Vekkulin maalailua.

Mummolan pihalla liukurimäessä. Aika pitkiä pellavia saatiin!

Maa oli kirjaimellisesti valkoinen, sillä kuva näyttää kuin se olisi otettu lakanaa vasten. :)

Tiikeriruokaa (hiekkaa ja lunta).

Hiekkalaatikko toimi, kun päältä ensin irroitteli jäätyneen kerroksen palasina laatikon reunalle kasalle.

Tänään ilma oli jälleen suotuisa ja ulkoilimmekin urakalla! Aamusta siistimme takapihan, kannoimme terassikalusteet varastoon, tytöt leikkivät leikkimökissä ja kävimme vielä mökilläkin hoitelemassa syystöitä. Alkuillasta sitten järjestelimme ulkovarastoa ja kävimme kokeilemassa varastosta löytyneitä hukattuja hiekkaleluja. Harmi, kun hämärä saapuu jo niin aikaisin illalla, kuuden aikaan on jo aivan pimeää!

Lauantaiaamuna leivoimme pullaa. Nyt on Nokkelan vuoro vatkata!

Meidän piti tänään vierailla Vekkulin kerhokaverin luona, mutta perheen äidin ääni katosi kokonaan, joten päädyimme siirtämään vierailua viikolla. Kova pettymys, mutta onneksi se helpotti, kun uusi aika kuitenkin on jo tiedossa. Ehdimme sen myötä ulkoillakin sitten reilusti. Teki hyvää itsellekin, kun päivät pääosin viettää sisätiloissa tietokoneen ääressä. :)